Marengit

Meillä ei mahdottoman montaa perinnettä ole omalla sakilla kehitetty mutta marengit jouluna, rippijuhlissa, kastetilaisuuksissa ja muissa ns isommissa juhlatilaisuuksia on aina olleet täysin must. Tämä tapahan sai alkunsa jo oikeastaan silloin kun likemmäs kolkyt vuotta sitten maistoin ekan kerran IKINÄ kotitekoista marenkia ex-anopilla. Kyllä. Täydellistä!

Tässä kipossa näkyy kahdesta hieman erilaisesta massasta tehdyt marengit, valkoisiksi jääneiden massassa oli seassa sitruunamehua. Yhdestä taikinasta tulee omalla systeemilläni n.250-350 marenkia, riippuen vähän siitä minkä kokoisia niistä pursottaa. Aineiden määräähän voi sitten pienentää mutta samalla vaivalla niitä tekee isomman satsin kuin sen pienemmänkin, siksi näin.

Ja niin, se ohje. Ihan ensimmäisenähän marenkien valmistus lähtee siitä että tarkistaa huolellisesti käytettävien vispilöiden ja vatkauskulhon puhtauden ja kuivuuden. Niin ja mielellään lämpötilan, juuri tiskikoneesta tulleet kuumat välineet ei oikein pelitä. Keltuaiset erotellaan valkuaisista ja vain ne valkuaiset käytetään, keltuaiset olen itse käyttänyt esim suklaamousseen.

6 valkuaista

5 dl sokeria (ihan tavallista hienoa sokeria käytän itse)

1 rkl perunajauhoja

1 tl etikkaa

(12-15 tippaa sitruunamehua)

Jotkut lisäilee perunajauhon ja etikan valmiiseen tai lähes valmiiseen taikinaan, minä nakkaan ne alusta asti sekaan ja tiputtelen sitten sitä sitruunamehua (jos muistan) juuri ennen kuin lopetan vatkaamisen. Ja se vatkaus, suosittelen yleiskoneen käyttöä. Ex-anopin ohje kun on ollut aina simppeli; kaikki kulhoon, kone täysille ja kymmenen minuuttia sen huudatusta.

Tässä on nyt sitten se kymmenen minuuttia villinä vatkaantunut massa. Vispiläthän ne tietysti on mitä tässä käytetään, itselläni on kenwoodin kone jossa on metallikulho ja väitän että se on täydellinen tähän hommaan. Halutessaan sitä taikinan valmiutta voi kokeilla sillä iänkaiken vanhalla keinolla eli kippo ylös-alaisin ja jos taikina lähtee valumaan niin joku on mennyt käpälään.

Sitten ei kun pursottamaan oman mielen mukaisia malleja pellille. Itsellä menee yleensä kaksi peltiä ja osa ritilästä näihin yhdellä iskulla kun tupperin pursottimella niitä painelen menemään.

Viimeinen vaihe onkin sitten se monesta älyttömin. Eli paistaminen. Itse asetan kiertoilmauunin 80 asteelle ja alussa pidän luukkua hieman raollaan keraamisen lieden puhdistuslastan avulla. Siinä kohtaa kun uunin luukkuun ei kerry enää kosteutta paukautan luukun kokonaan kiinni ja annan olla. Ja olla. Ja olla.

Paistoaika hieman vaihtelee marenkien koon mukaan mutta vähintään neljä tuntia ne siellä aina on, usein saattaa mennä viisikin tuntia. Eli näiden kanssa ei ole tosiaankaan hoppu hyväksi. Maistelijoita sille onko marengit valmiita (täysin kuivia siis, ei missään nimessä yhtään nihkeitä tai tahmeita sisältä) meillä kyllä riittää mutta ennen sen neljän tunnin täyttymistä ei kannata.

Marengit säilyy täysin kuivina ja herkullisina metallirasiassa, tai niin minä ainakin olen tottunut niitä säilömään. Ja muuten, junnun rippijuhlista huhtikuultahan jäi näitä jonkin verran yli (tein kaksi satsia, yhteensä n. 700 marenkia) ja kas, niiden säilöntäpaikka tuntuu olevan hyvin hyvin kirkkaana rääpsänkin mielessä, joka kerta mummilassa osa ajasta menee marenkikippoa osoitellessa…